Tarinaa siitä, miten tulisi säilyttää luottamus korkeimpaan myös vaikeuksien keskellä, sekä siitä, miten suvaitsematon ihminen voikaan olla: Miehellä on musta lierihattu päässä. Pääosa on pyöreä kupu. Musta puku, joka on liian pieni. Mies on hoikka, joten puku ei kiristä, mutta hihat ja lahkeet ovat auttamattomasti liian lyhyet. Hän on tässä polkupyörän kanssa, seisoo pitäen […]
Menneen elämän luenta – Saarnamies Read More »
Maantierosvo nousee sanana mieleen. Tummanpuhuva mies, ehkä romaniverta. Herrasmiesrosvo. Kauniisti puhuen kehottaa naisia riisumaan yltään korunsa ja luopumaan omaisuudestaan. Hänessä on charmia, joka saa naisten sydämet väpättämään, vaikka tulevatkin ryöstetyiksi. He tuntevat aivan toisenlaista heikotusta kuin ryöstön uhriksi joutuvat yleensä tuntevat. On aivan erityinen kokemus saada tulla ryöstetyksi juuri hänen toimestaan. Siitä voi kuiskutella naisseurassa.
Menneen elämän luenta – Herrasmiesrosvo Read More »
Jokin räsähdys. Jokin iskeytyy kovalla voimalla vasten jotakin. Sattuu pahasti. Verta. Huutoa ja itkua. Ihmisten hätää. Pommitukset. Kaupunkia pommitetaan. Sireenit huutavat, ihmiset juoksevat kiireissään suojiin. Kaikki eivät ehdi pommisuojiin. Kyyristytään kuka minkäkin kolon ensimmäisenä läheltään löytää. Nuorehko nainen, arviolta kolmikymppinen. Hienosti pukeutunut. Kapea hame ja siihen yhteensopiva jakku. Hattu päässä. Ruskeat, laineille kihartuvat hiukset, puolipitkät.
Menneen elämän luenta – Pommitusten lamauttama Read More »
