Maantierosvo nousee sanana mieleen. Tummanpuhuva mies, ehkä romaniverta. Herrasmiesrosvo. Kauniisti puhuen kehottaa naisia riisumaan yltään korunsa ja luopumaan omaisuudestaan. Hänessä on charmia, joka saa naisten sydämet väpättämään, vaikka tulevatkin ryöstetyiksi. He tuntevat aivan toisenlaista heikotusta kuin ryöstön uhriksi joutuvat yleensä tuntevat. On aivan erityinen kokemus saada tulla ryöstetyksi juuri hänen toimestaan.
Siitä voi kuiskutella naisseurassa. Kertoa tulleensa ryöstetyksi hänen toimestaan. Siitä puhutaan vastaavanlaiseen sävyyn kuin jos olisi saanut viettää yön maailman tavoitelluimman rakastajan kanssa. Innostunut hymy huulilla, silmät välkehtien. Kasvot lievästi punastuen ja sitten viuhka kasvojen eteen niin, että vain tuikkivat silmät näkyvät viuhkan reunan yläpuolelta. Muut leidit henkäisevät oooohh, kumartuvat tätä naista kohti ja haluavat tietää kaiken. ”Kerro, millainen hän oli.” ”Mitä hän sanoi?” ”Mitä hän teki?” ”Millaiset hänen silmänsä on?” ”Koskettiko hän sinua? Mihin? Miten?” Ja niin edelleen. Kaikki naiset haluaisivat tulla hänen ryöstämäkseen.
Mies ratsastaa hevosella. Oikeasti hän ei ole mikään helppoheikki, vaan vaikuttaa vakavalta ja harkitsevalta. Hänellä on hyvä strateginen silmä suunnittelemaan toimiaan. Hänellä on ase, pistooli. Hyvin vanhanaikaiselta näyttää. Naisten pukeutuminen, hevosvaunut, metsä jossa tie kulkee, tuovat mieleen ehkä Ranskan. Voi olla myös jokin muu ilmastoltaan lauha Euroopan maa, jossa on lehtipuumetsää ja selkeästi rikasta yläluokkaa, aatelia. Ei ole Espanja eikä Portugali, se tuntuu väärältä suunnalta ja naisten temperamentti ei viittaa sinne.
Naiset eivät tee hänestä ilmoituksia viranomaisille, eivätkä juuri kerro omille puolisoilleenkaan. Tulla ryöstetyksi on heille suuri, romanttinen seikkailu, jonka muistoa vaalitaan ja koetaan mielessä yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta toki hänen maineensa kiirii.
Tässä on joku mies, jolla on pitkä, paksu valkoinen lainehtivakiharainen peruukki ja hän näyttää närkästyneeltä. Hän on kuullut tarpeekseen tästä naisten ihannoimasta herrasmiesryöstelijästä. Se ärsyttää häntä hänen virkansa puolesta ja henkilökohtaisesti hän on tälle jopa kateellinen – vaikka tuskin myöntää sitä edes itselleen. Siksipä hän kääntääkin mielessään ärsytyksensä johtuvan siitä, että ryöstelijä tekee hänet naurunalaiseksi ja hänen pitää virkansa puolesta puuttua asiaan. Oikeasti syyt ovat henkilökohtaiset: herrasmiesrosvolla vaikuttaa olevan kaikkea sitä, mikä häneltä itseltään puuttuu.
Hän on jonkin sortin viranomainen. Olisikohan tuomari. Hän ei voi itse suoraan määrätä toimenpiteitä tähän asiaan, mutta hänellä on suhteita. Hän kutsuu koolle vaikutusvaltaisia herroja ja ottaa asian puheeksi kuin muina miehinä: ”Oletteko muuten kuulleet tällaisesta..?” Paljastuu, että muutkin tietävät. Joku myöntää, että hänen rouvansa on tullut ryöstetyksi, jonka jälkeen muutama muukin nolona nyökkää, että niin on käynyt heilläkin. Miehetkään eivät ole asiasta mitään puhuneet, koska ovat pitäneet sitä itselleen häpeällisenä. Häpeällisenä siksi, että rosvo on saanut aikaan heidän naisissaan jotain sellaista, jota he itse eivät ole kyenneet naisissaan herättämään. Ei sitä aistillisuutta, ei sitä punaa poskille.
Herrat ovat oikeastaan haluttomia puuttumaan asiaan, mutta pitkäperuukkinen puskee päälle. Hän haluaa pysäyttää hurmurirosvon, tehdä tästä lopun. Hänellä on vaikutusvaltaa ja hänen määräämänään – epävirallisesti mutta kuitenkin velvoittavasti – jotkut herroista lähtevät tapaamisesta kiusallinen vastuu harteillaan ryhtyä toimenpiteisiin. Pitkäperuukkinen on voimainsa tunnossa. Nyt asialle alkaisi tapahtua jotakin.
Herrat ovat yllättävän haluttomia toimimaan hurmurirosvoa vastaan. Ahaa, he pelkäävät vaimojaan. Vaimojen kiukkua, jos menevät pistämään näppinsä tähän asiaan. Herrasmiesrosvo on todella hurmannut naiset puolelleen.
Pitkäperuukkisella on jokin kipeä naisjuttu menneisyydessään. Siksi herrasmiesrosvo ottaa niin kovaa hänen tunteisiinsa.
Poliisipäällikkö antaa hieman puolivillaisia kehoituksia alaisilleen raportoida hänelle, jos kuulevat jotain tällaisista ryöstötapauksissa. Mitään etsintöjä hän ei määrää. Toivoo pääsevänsä pälkähästä tällä. Vetkuttaa ja vitkuttaa asiaa.
Paikallisissa on niitäkin, jotka hyötyvät tästä eivätkä suinkaan soisi ryöstelyn loppuvan. Koruseppä saa naisilta aivan erityistilauksia: lahjoja ryöstäjälle.
Mies on oikeasti aivan tavallinen maatyöläinen, jolla on vaimo ja lapsia. Tekee töitä pienellä tilallaan. Ei ole kuitenkaan mikään köyhä ja kurja paikka, vaan siistiä ja hyvinhoidettua on. Vuoristoa näkyy, Hän tulee jostain matkan päästä vuorten lomasta. Ja aivan kuin hän ratsastaisi vastakkaiseen suuntaan mennessään hyödyntämään saalistaan. Rouvilla onkin hänelle usein jo valmiiksi käyttökelpoista valuuttaa: pussi hopeakolikoita, jalokiviä. Suuret, uniikit korut mies jättääkin ottamatta.
Poliisipäällikkö antaa hieman puolivillaisia kehoituksia alaisilleen raportoida hänelle, jos kuulevat jotain tällaisista ryöstötapauksissa. Mitään etsintöjä hän ei määrää. Toivoo pääsevänsä pälkähästä tällä. Vetkuttaa ja vitkuttaa asiaa.
Paikallisissa on niitäkin, jotka hyötyvät tästä eivätkä suinkaan soisi ryöstelyn loppuvan. Koruseppä saa naisilta aivan erityistilauksia: lahjoja ryöstäjälle.
Mies on oikeasti aivan tavallinen maatyöläinen, jolla on vaimo ja lapsia. Tekee töitä pienellä tilallaan. Ei ole kuitenkaan mikään köyhä ja kurja paikka, vaan siistiä ja hyvinhoidettua on. Vuoristoa näkyy, Hän tulee jostain matkan päästä vuorten lomasta. Ja aivan kuin hän ratsastaisi vastakkaiseen suuntaan mennessään hyödyntämään saalistaan. Rouvilla onkin hänelle usein jo valmiiksi käyttökelpoista valuuttaa: pussi hopeakolikoita, jalokiviä. Suuret, uniikit korut mies jättääkin ottamatta.
Hän pelaa siis useita eri rooleja. Hän on herrasmiesrosvo, perheenisä ja tilallinen, ja vielä yksi rooli, jona hän myy saaliinsa eteenpäin. Hänellä on joku luottomies, joka ottaa koruja ja jalokiviä vastaan, ja hän on siellä vuorten toisella puolella.
Jotenkin hurmurirosvo on nyt noussut yleiseksi puheenaiheeksi. Hänen tekojaan kauhistellaan ja suurennellaan. Rahvaskin tietää jo hänet ja juoruaa keskenään. Jotkut haaveilevat saavansa kohdata hänet ja miten varmasti menisi jalat alta pelkästä hurmasta, jotkut pelkäävät, jotkut vihaavat. Hän jättää tuskin ketään kylmäksi, vaikka vain murto-osa näistä ihmisistä on hänet kohdannut. Mutta koska hänen toimensa ovat tulleet nyt yleiseen tietoon, toimenpiteitä vaativa joukko kasvaa.
Poliisipäällikköä hiostetaan taas. Nyt hänen on kansan vaatimuksesta todellakin tehtävä asialle jotakin. Häntä helpottaa myös se, että hän voi vaimonsa edessä sanoa olevansa velvollinen, että hän ei voi muuta, koska ihmiset sitä häneltä vaativat.
Sitten, eräänä päivänä hurmurirosvo istuu hevosen selässä kädet sidottuina selkänsä taakse. Hänellä näkyy olevan myös suukapula. Häntä saattavat poliisit.
Hän on oikeudessa tuomarin edessä. Siinäkään hän ei menetä hurmaavaa charmiaan. Hän käyttäytyy kohteliaasti, kuin huvittuneesti saamastaan kohtelusta. Tavalla, joka saa tuomarin tuntemaan, että mies pitää häntä pilkkanaan. Ja niin hän taitaa vähän pitääkin. Hän on tämän kaiken tärkeilyn ja virkaintoisuuden, kaiken henkilökohtaisen draaman yläpuolella. Tuomari nauttii saadessaan määrätä vangille ankarimman mahdollisen tuomion ja siltikin hänelle jää tunne, että hän on hävinnyt pelin. Toinen ei osoita mitään pelon merkkejä.
Mies päätyy hirteen. Niissä hirttäjäisissä monen ylhäisönaisen silmät kostuvat ja heidän miehensä saavat jälkeenpäin kuulla kunniansa siitä, miten munattomia vätyksiä olivat, kun eivät tehneet mitään hänen pelastamisekseen. Naiset kiukuttelivat miehilleen aikansa, osoittivat mieltään, pitivät mykkäkoulua, osoittivat halveksuntaansa. Mutta ajan mittaan tapaus unohtui suurimmalta osalta.
Nyt tulee vielä sellainen mieleen, että perhe, jonka luona mies asui, ei ollut hänen oma perheensä, vaan hän on asunut ehkä siskonsa ja tämän perheen luona. Ei olisi ollut hänen luonteensa mukaista vaarantaa perhettään ja flirttailla – viattomastikaan – muiden naisten kanssa. Hän oli todellinen herrasmies.
Palaute:
Kiitos!
Tiedätkö mitä, nyt avautui koko palikka mun elämästä viimeiseltä puolelta vuodelta ja se saa huomenna päätöksen, kun kirjoitan tulevalle ex pomolleni (tuomari) anteeksiantavan viestin. Hän joutuu lähtemään yrityksestä pois huonon käytöksen takia. Hänen käytöksensä on juuri näyttäytynyt kaunana ja kateutena mua kohtaan viimeisen puolen vuoden aikana, kun olen kohdannut kollegoita sydän auki ja ollaan yhdessä tehty loistavaa jälkeä.
Kaula on ollut aina herkkänä ja siihen ei ole saanut koskea. Ja viimeisen puolen vuoden aikana olen hoitanut leukapieliäni ja niskaani jäsenkorjaajalla ja hammaslääkärin kiskoilla, lillunut vedessä ja tehnyt pitkiä venytyksiä. Odotan jo innolla, jos tämäkin helpottaa, kun päästän irti.
Voi hitsi, elämä on ihmeellistä ja kerroksellista!
