Nuori mies on aatelisperheen vanhin poika, ja hänet vihitään nyt vanhojen, hallitsevien sukujen salaisiin tietoihin. Alueen asukkaista on kautta aikain kerätty ja kirjattu ylös tietoja, joita voidaan tarvittaessa myöhemmin käyttää heitä vastaan. Näin on saatu ohjailtua asioita niin kuin suvut ovat halunneet. Tietämys näiden salaisten tietojen olemassa olosta on jo sukupolvien ajan kulkenut suvuissa isältä perheen vanhimmalle pojalle.
Mies saa haasteen kaksintaisteluun. Toisen mahtisuvun edustaja syyttää häntä petturiksi, salaisten tietojen paljastajaksi. Mies ja hänen sukunsa tietää syytteet perusteettomiksi, mutta mies on silti velvollinen puolustamaan kunniaansa kaksintaistelussa. Kaksintaistelu, kuten syytöksetkin, on vilpillinen. Vastapuoli on laittanut myrkkyä peitsensä kärkeen, ja mies kuolee pian taistelussa saamaansa pistohaavaan, vaikka itse haava ei ollutkaan kuolettava.
Haastajan teon motiivina oli paitsi henkilökohtaiset antipatiat miestä kohtaan, niin myös se, että hän ei halunnut sisarensa menevän miehen kanssa naimisiin, koska koki, että siinä tapauksessa hänen sukunsa olisi joutunut tämän miehen sukua heikompaan asemaan.
Mies kuolee jo matkalla taistelupaikalta kotiin. Todisteita myrkyn käytöstä ei ole, mutta epäilys jää kytemään miehen suvun keskuudessa. Näitä epäilyjä tihkuu vastapuolen suvun korviin, ja näin saa alkunsa vuosisatoja kestävä vihanpito näiden kahden suvun välillä. Ennen kuolemaansa hän ehti tajuta tulleensa myrkytetyksi, ja että peliä ei pelattukaan herrasmiessäännöillä. Hänen viimeisiä ajatuksiaan oli, että hän vielä palaa kostamaan tämän.
Suvut riitautuvat keskenään niin pahasti, että sukujen salaseuratoiminta jakaantuu pienempiin kuppikuntiin. Miehen suvun perustamassa seurassa aletaan käyttämään myös mustaa magiaa ja tekemään kirouksia, koska he haluavat kostaa perheen vanhimman pojan kuoleman. Vastapuolen suvussa alkaa esiintymään sairastumisia, ja etenkin naispuolisissa suvun jäsenissä hermoheikkoutta ja hysteriaa.
Miehen henki ei saa rauhaa. Kuoleman hetkellä vallalla ollut tunne loi vahvan tunnesiteen. Hän on levoton ja jää kiinni omaan kotilinnaansa, ei pääse sieluna eteenpäin, vaan jää välitilaan. Sieltä käsin hänen energiansa vaikuttaa elossa oleviin suvun jäseniin. Henki pitää yllä koston ja vihan energiaa, kuiskuttaa nuoremman veljensä korvaan koston tärkeyttä.
Monta vuosisataa jatkuu näin. Kunnes linnaan saapuu nainen, joka paitsi tietää suvun historian, myös tiedostaa linnassa vallitsevan rauhattoman energian. Hänen feminiininen energiansa ja rukouksensa saavat levottoman vainajan hengen irrottautumaan ja siirtymään eteenpäin. Henki tajuaa lopulta, että jatkuva kostamisen kierre ei ole johtanut mihinkään, se ei ole hyvittänyt mitään eikä auttanut ketään, päinvastoin. Hän on nähnyt sukuun syntyvän uusia lapsia ja tulevan uusia jäseniä, jotka ovat joutuneet kärsimään tästä sukudraamasta. Henki on jo kypsynyt lähtemään eteenpäin, mutta ei ole enää omin voimin osannut sitä tehdä.
Vastapuolen edustaja jäi elämään omaa fyysistä elämäänsä, joka ei ollut mitenkään onnellinen sekään, sillä omantunnon tuskat riivasivat häntä hänen loppuelämänsä. Hän ehti myös nähdä, mitä kärsimystä hänen oman sukunsa jäsenille hänen tekojensa seurauksena tapahtui.
Tehtyjä kirouksia ja riivauksia on aktiivisesti matkan varrella purettu, varsinkin silloin, kun ne vielä on tiedostettu. Kuolinvuoteilla on tekoja tunnustettu ja hyvitystä haettu.
