Olin menneessä elämässäni köyhän pienen puisen talon vanhin lapsi. Äiti oli jotenkin pieni ja sairas ja hiljainen, kuin elävä kuollut, robotti. Isä oli vahva, pitkä, lihaksikas ja lempeä. Hän yritti luoda kotiin toivoa. Hän metsästi ja kalasti, teki puutöitä. Autoin paljon äitiä kotitöissä ja pienempien lasten kanssa. Lapsia oli paljon.
n.16 vuotiaana lähdin pienen liinanyssykän kanssa kaupunkiin kävellen. Minulla oli sandaalit, mekkona sinertävä ja pään peittävänä huivina vaalea lakanoiden värinen kangas ja materiaalikin sen tapaista. Kävelin katua. Ajattelin että minun on pakko saada työpaikka ja yösija. Olin tummahiuksinen ja minulla oli kauniit kasvot. Olin laiha ja pienikokoinen.
Kaupunki oli synkkä ja likainen. Kadun alla oli toinen kerros jossa asui köyhiä ja kurjia. Siellä poltettiin kokoajan jotain ja haisi. Kadulla kävellessäni ensi kertaa yksin ilman isääni olin jäädä hevoskärryjen alle. Ne vain tulivat ”linnan” pihalta kuin syöksyen kadulle. Mies joka ajoi kärryjä oli komea, nuori, vaalea ja lihaksikas. Ja hän katsoi tarkoin minua.
Jonain toisena hetkenä tuo mies tuli kadulla luokseni ja sanoi että tule, minulla on sinulle töitä. Lähdin hänen mukaansa. Sain alkaa pestä linnan pyykkejä, viedä roskia alamaailmaan poltettavaksi ja auttaa kaikessa mahdollisessa. Välillä saattelin lapsia jonnekkin jostakin katua pitkin.
Tuo mies oli kuitenkin ihastunut minuun ja kohta asuinkin linnassa hänen huoneessaan. Hän oli linnan hevoskuski ja renki. Hän oli suuri rakkauteni ja meillä oli ihania ja intohimoisia hetkiä. Hän piti varansa kuitenkin että en tulisi raskaaksi.
Jossain kohtaa laitoin suuria pyykkejä likoamaan ja oli kuuma ja höyryä. Lipeää käytettiin. Kasvojeni kohtia joissa on ihottumaa kihelmöi regression aikana. Ajattelin että olen vapautettu tuosta kivusta ja kärsimyksestä ja minun ei tarvitse enää tässä elämässä kärsiä tuon elämän vuoksi.
Regressio jäi kesken kun puhelimen akku loppui. Muistoksi jäi ihana rakkaus ja intohimo. Onnellisuus vaikka oli köyhää. Suhde auttoi jaksamaan kurjaa elämää.
