Sielu on palannut elämästä, jossa kuolemanpelko hallitsi ja määritti sitä, mitä uskallettiin tehdä ja mikä oli kiellettyä. Nyt sielun näkökulmasta katsottuna hän näkee, että kuolemanpelko oli ihan turhaa, sillä ei kuolemassa ole mitään pelättävää. Jos vaikka kuoleekin, niin mitäs sitten.
Hän lähtee uuteen elämään Maahan. Siellä hän on nainen, joka toimii temppelissä uniennäkijänä ja tulkitsijana. Hän kykenee vaipumaan uneen, tapaamaan siellä maaelämästä pois kuolleiden ihmisten henkiä ja tuomaan heiltä viestejä täällä Maassa eläville. Temppelissä hänen fyysiset perustarpeensa ruoan, juoman ja suojan suhteen ovat turvatut. Hänen ei tarvitse huolehtia niistä mistään.
Nainen on aikuisiässä, hänellä on lapsia, ja hänen tyttärensä on juuri löytänyt puolison, jota he juhlivat. Hän nauttii siitä, että hänellä on koti, puoliso ja perhe. Jatkuva intensiivinen henkisten kykyjen käyttö temppelissä oli kuluttavaa, hän paloi siinä loppuun. Hän tapasi miehen, johon hän rakastui sekä ulkoisesti että sisäisesti, ja tunsi ihan sydämen kutsuna jättää temppelielämä. Nyt hän iloitsee ihan tavallisesta elämästä, arkiaskareiden tekemisestä. Henkinen puoli on silti vielä hänen elämässään mukana; kevyenä iloisena lisämausteena perhepsykologiana, oman perheenjäsenien hyvinvoinnin edistämisessä. Unet ja niiden merkitys huomioidaan edelleen. Hän on löytänyt tasapainon henkisen ja maallisen välillä. Näin sekä mieli että keho voivat hyvin, ja olo on kepeä.
Tässä elämässä hän on jutellut niin monen kuolleen kanssa, että tietää kuoleman koskettavan vain fyysistä kehoa, eikä hän pelkää kuolemaa lainkaan, koska mitään kuolemaa ei oikeasti ole.
Talossa on hiljaista. Lapset ovat muuttaneet kotoa ja pariskunta elää elämänsä ehtoota. Nainen tietää, että hänen aikansa lähteä on lähellä. Hän on todella rauhallinen lähtönsä suhteen ja hyvästelee ystävät ja tuttavat.
Tämä elämä tarjosi täydelliset puitteet keskittyä vain hengen kehittämiseen. Mutta mystikko voi olla ilman temppeleitä ja luostareita. Henkistä puoltaan voi kuljettaa mukanaan ihan normaaleissa arkiaskareissa. Henkisen ja maallisen integroimisen kokeminen ja oivaltaminen oli yksi askel kohti sitä korjausliikettä, jonka hän Kattilalaakson elämänsä lopulla itselleen lupasi vielä palaavansa Maahan tekemään. Samalla tämä oli parantava lepoelämä tämän sielun elämien helminauhassa.
