Hökkelikylä lähellä merenrantaa. Ilmasto on kuuma ja kuiva. Tummaihoinen nainen, jolla on paljon koruja kaulalla. Hän on päällikön tytär.
Eräänä päivänä tytär joutuu siepatuksi. Häntä pidetään vankina kosteassa ja likaisessa hökkelissä, jonne nousee vuorovesi. Hänen isältään vaaditaan lunnaita. Vankeus ei tyttöä haittaa. Hän luottaa isäänsä ja suhtautuu sieppaajiinsa jopa ylimielisesti.
Tytär naitetaan naapurikylän päällikön pojalle. Tyttären mielestä mies ei ole hänen arvoisensa. Mutta isä päätti yhdessä naapurikylän päällikön kanssa asiasta, joten naimisiin on mentävä. Hänen sisäinen ylpeytensä kuitenkin ylenkatsoo hänen tulevaa puolisoaan ja hänen on vaikea päästää mies lähelleen.
Nainen muuttaa miehen kotikylään asumaan. Hänet otetaan hyvin vastaan, mutta luopuminen kaikesta tutusta ei ole helppoa. Yhteinen tekeminen kuitenkin auttaa sopeutumaan uuteen yhteisöön. Puolisoa kohtaan olo alkaa siedättyä ja nainen asennoituu siihen, että tässä nyt ollaan, vaikka kyse ei mistään suuresta rakkaudesta olekaan.
Nainen synnyttää. Synnytys on vaikea. Tulossa on kaksoset ja ensimmäinen ei meinannut tulla ulos. Toinen vauvoista kuolee. Synnytyksestä toipuminen on vaikeaa. Kuolleesta vauvasta on suru ja se estää täysillä iloitsemasta henkiin jääneestä.
Ajan myötä perhe on kasvanut ja lisää on tulossa. Olo on ristiriitainen. Toisaalta on hienoa, kun on lapsia, toisaalta se on väsyttävää. Suru ensimmäisen lapsen kuolemasta on jo ohi. Avioliitto sujuu paremmin nyt. Naisen ylpeys on sulanut pois ja heillä on nyt toverillinen liitto. Mies vain taitaa vilkuilla muita naisia ja nainen tuntee itsensä ei-haluttavaksi ison vatsansa kanssa.
Koko kylän väki on kerääntynyt meren rantaan ihmettelemään tuhoa. Haaksirikkoutuneita laivoja. Heidän kylästään ei ole mitään jäljellä, kaikki on hajalla. On käynyt jokin luonnonkatastrofi. Kuolonuhreja on paljon. Naisen vanhin lapsi on kateissa. Kyläläiset ovat shokkitilassa. Nainen on järkyttynyt, mutta käärii hihat ja alkaa auttamaan. Lapsen kuoleman hän sulkee pois mielestään.
Naisen puoliso on kuollut metsästysonnettomuudessa. Se herättää valtavaa surua. Heidän suhteestaan oli jo muodostunut hyvä ja muiden naisten perään vilkuilu oli jäänyt, kun lasten tulo oli loppunut.
Nainen menettää yhden lapsistaan kulkutaudille. Kylästä kuolee tautiin muitakin. Vaikeudet yhdistävät kyläläisiä. Halutaan auttaa toinen toisiaan. Nainen on surun murtama. Tämä kuolemantapaus nosti esiin vanhatkin, vielä suremattomat surut. Nainen ei jaksa mitään eikä häntä kiinnosta syödäkään enää. Lopulta pyydetään paikalle parantaja. Hoito auttaa. Se palauttaa elämänilon ja -halun.
Nainen on joutunut veden varaan. Hänet on tyrkätty laivan kannelta alas. Tyrkkääjä on valkoihoinen mies, joka on anastanut naisen omaisuutta. Kuin myös monien muidenkin. Naisen putoaminen on huomattu ja hänet pelastetaan. Mies otetaan kiinni ja hänen varastamansa omaisuus palautetaan.
Nainen on matkalla toiselle mantereelle. Lapset ovat kasvaneet isoiksi ja hän halusi kokea jotain erilaista. Nainen saapuu Espanjaan. Tummaihoinen nainen, yksin. Mitä hullua hän olikaan kuvitellut! Hän oli kuvitellut, että hän löytäisi täältä jonkun vapauden, tai onnen. Hän saa huomata, että täällä häntä ei arvosteta yhtään. Hän yrittää löytää töitä, mutta häntä ei oteta mihinkään. Visiitistä tulee ajateltua lyhyempi. Hän palaa kotiin. Matka opetti häntä arvostamaan sitä, mitä hänellä on, kotia ja ihmisiä siellä.
Lopulta nainen riutuu pois tautiin, joka vääntää hänen luustonsa kiemuralle.
Elämä opetti hänelle luottamusta siihen, että asiat vain järjestyvät. Laivalta hänet alas tyrkännyt mies oli vanha tuttu monesta edellisestä elämästä. Heidän välillään oli ollut jo pitkään kestänyt vihanpito. Asialla oli oltu puolin ja toisin.
