Kraatereita planeetan pinnalla. Rakennuksia. Näkymä herättää rintaan valtavan kaipuun. Täällä eletään ykseyden ja rakkauden leijuvassa olotilassa.
Tarve kehittyä on saanut jättämään tuon paikan. On haluttu saada kokemuksia. Saada kokea yksinäisyyttä ja erillisyyttä, puutetta ja menettämistä.
Maassa voi kokea kaikkea tätä. Tiedetään, että Maa on raskas ja tiheä paikka ja että siellä unohdetaan keitä me olemme ja unohdetaan olevansa jumalallinen olento, joka voi luoda. Siellä unohtaa kaiken sen alkuperäisen ja eläytyy täysin niihin rankkoihin kokemuksiin.
Maan päällä luominen on erilaista. Täällä ei tarvitse kuin ajatella ajatus, niin on luonut ajattelemansa, mutta Maan päällä se on paljon tiiviimpää eikä välttämättä tajua luovansa. Ei tajua, että on luonut kaiken sen, mikä ympäristössään on. Osa ihmisistä ovat hyvinkin tietoisia luomisestaan, mutta suurin osa ei ymmärrä, että heillä on sellainen taito, eivät ymmärrä luovansa ja luovat vain hyvin pienesti.
Lähtiessä on ensin edessä valintaprosessi: valitaan, että otetaanko helppo vai vaikea elämä, valitaan vanhemmat ja minkälaisia kokemuksia halutaan kokea. Valinnat tehdään yhdessä oppaiden kanssa. Kuka tahansa ei pääse lähtemään Maahan. Pitää olla sitoutunut kokeiluun ja halukas kehittymään. Ennen lähtöä sopivuutta myös testataan simulaatiolaitteiden avulla.
Ensimmäisen elämän vanhemmat valitaan sen perusteella, että he aikaansaavat alkuhaavan, jonka teemaksi tässä on valittu hylätyksi tuleminen.
Joka elämässä se kaipuu on, mutta sitä ei ymmärrä, että mikä on se, joka rinnassa kaivertaa. Takaisin kotiin tuo se, että rupeaa muistamaan todellisen minänsä.
