Alussa oli sana. Se sana oli ”minä”. Joku oli tullut tietoiseksi itsestään. Se joku oli Äiti Maa.
Kun Äiti Maa on tullut tietoiseksi itsestään, hän alkaa vetää avaruudesta puoleensa hiukkasia. Hänen pinnalleen alkaa kertyä lisää tavaraa, ja hänen massansa kasvaa.
Sitten hän alkaa vetää puoleensa myös vettä, ja sitä tulee avaruudesta. Äiti Maa haluaa kauneutta ja kukat alkavat kasvaa maassa.
Prosessi on pitkä.
Äiti Maan pinnalle ilmestyy puita ja elämiä.
Äiti Maan luomisen toive on niin vahva, että se saa asiat ilmestymään hänen luokseen.
Äiti Maa haluaa, että joku olisi näkemässä hänen kauneutensa. Hän toivoo seuraa.
Hänen pinnallaan juoksentelee pieniä olentoja, mutta ne eivät riitä tyydyttämään Äiti Maan seuran tarvetta. Tulee nelijalkaisia, isompia olentoja. Äiti Maa seuraa heitä, mutta toivoo lisää olentoja. Hän nauttii suunnattomasti näiden olentojen touhujen katselemisesta. Ilmestyy myös lintuja.
Mutta Äiti Maalla on samankaltaisuuden kaipuu. Sitä nämä eläimet eivät pysty tyydyttämään.
Saapui toinenkin, joka oli tietoinen itsestään. Energia, joka oli Äiti Maan vastapari. Yhdessä he muodostivat kokonaisuuden. Tämä saapunut energia toi tullessaan lisää massaa planeetalle. Äiti Maan perusydin ja energia muuttuivat, syntyi magnetismi ja napaisuus.
Tämä yhteenliittymä oli iso myllerrys planeetan pinnalla. Syntyi korkeuseroja. Elämä muokkautui rajusti ja lähti sitten taas kasvuun uudella tavalla.
Elämä Äiti Maan pinnalla on todella rehevää ja kaunista. Valtava runsaus vallitsee ja Äiti Maa on onnellinen. Hän toivoo, että kaikki saisivat nauttia tästä runsaudesta. Hän toivoo tietoisia olentoja jakamaan kanssaan tätä runsautta.
Jostain avaruudesta saapuu energia. Energia on tietoista, mutta sillä ei ole kehoa. Se kuuli Äiti Maan kutsun ja saapui paikalle. Energia lähtee ottamaan Äiti Maan pinnalta paikkoja itselleen. Se haluaa rakentaa sinne jotain omaa. Se rakentaa järjestelmän, jolla se voi kutsua paikalle lisää kaltaisiaan.
Tietoisia energioita on tullut lisää, mutta niillä ei ole fyysistä olomuotoa. Niillä on valtava toive päästä fyysisyyteen voidakseen paremmin kokea kaiken sen runsauden, joka Äiti Maan pinnalla kasvaa. Ne haluavat tuntea, maistaa, kokea.
Äiti Maa kaipaa tietoisuutta, jonka kanssa kommunikoida. Hän kaipaa yhteyksiä.
Toiselta planeetalta tulee vierailijoita. Heillä on fyysinen keho ja he laskeutuvat Äiti Maan pinnalle. He tulevat katsomaan ja etsimään, että olisiko täällä jotain, mitä he voisivat käyttää. Heitä kiinnostaa Äiti Maan runsaus, sillä he ovat menettäneet runsauden omalla planeetallaan. He alkavat siirtää erilaisia kasveja ja maata omalle planeetalleen.
Äiti Maan toive seurasta on kuultu. Kehittynyt sivilisaatio on kuullut hänen toiveensa ja alkanut laboratoriossa kehittämään lajia, joka sopisi Äiti Maan kumppaniksi.
Äiti Maasta otetaan osasia, joista luodaan perusrunko ja tehdään kokeiluja, kokeiluja ja taas uusia kokeiluja, jotta saataisiin fyysisyys ja henki yhdistettyä. Lopulta saadaan luotua olento, joka laitetaan Maan päälle ja katsotaan, että miten se siellä selviää. Olentoihin liittyy pieni kipinä, sielu, niistä energioista, jotka ovat jo pitkään olleet Äiti Maan pinnalla ilman fyysistä kehoa. Olento kehittyy ja oppii selviämään Maassa Maan päällä eläessään.
Äiti Maan olemassaolo tiedetään myös muualla ja ajan mittaan Äiti Maan pinnalla eläviin olentoihin tulee sielunkipinöitä myös muilta planeetoilta. Hekin haluavat tulla kokemaan elämää täällä.
Ihmiskeho kehittyy Maassa eletyn elämän myötä, mutta sitä myös muokataan kehittäjien toimesta.
Äiti Maahan iskeytyy iso kappale avaruudesta. Yhteentörmäys vaikuttaa puoleen planeettaan. Törmäyspuoli kärsii isosti, maata myllertyy, mutta suojassa oleva puoli säilyy entisellään. Törmäys ei tuhoa ihmiskuntaa kokonaan. Kappaleen tulon kutsui Äiti Maan viha. Viha alkoi tuottaa sellaista energiaa, joka kutsui törmäyksen. Äiti Maan vihan olivat synnyttäneet ihmiset, joiden Äiti Maa koki olevan ymmärtämättömiä hänen suhteensa.
Ihmisen kehittäjät seuraavat tarkasti projektinsa etenemistä ja kaikki kirjataan ylös. Tässä aletaan oppia tunteiden merkitystä. Aletaan ymmärtää, että jokaisella täällä on merkityksensä. Kaikki, ketkä täällä ovat, vaikuttavat osaltaan siihen, mitä täällä tapahtuu.
