”Hän on sotilas, kylmäverinen ja täysin tunteeton tappaja, osa koneistoa. Olemus on hoikka ja lintumainen/liskomainen. Iho on väriltään ruskeanvihertävä ja suomujen peittämä. Päässä on jonkinlainen pään osittain peittävä taistelukypärä ja keho osittaisen lilan, sinisen ja helmenvalkoisen haarniskan verhoama. Sormien ja varpaiden jatkeena on mustat koukkumaiset kynnet. Maisema on karu, kivikkoinen, pimeä ja ympärillä musta avaruus. Maiseman valaisee heikosti lähellä olevat tähdet ja planeetat.
Koti on jossakin muualla. Koti sijaitsee vehreässä, valoisassa paikassa ja on luolamainen sekä vaatimaton. On vanhemmat, mutta heihin ei tunnu olevan mitään tunnesiteitä kuten ei kehenkään muuhunkaan.
Olennossa herää syystä tai toisesta halu vastustaa käskyä. On mahdollista, että tukena on pieni ryhmä samoin ajattelevia. Tulee tunne, että tuhoa, hävitystä ja kärsimystä on aiheutettu riittävästi ja nyt riittää. Vastustaminen johtaa vangitsemiseen, mutta se ei tunnu haittaavan. Olento ei välitä. Sisimmässään olento tietää, että hänen tekonsa tulee heikentämään oman sivilisaationsa iskuvoimaa merkittävästi ja vahvistamaan vihollisen asemaa. Olento ei edelleenkään välitä vaan tuntee, että hänen sivilisaationsa elinkaari on tullut päätepisteeseen. Sen on aika tuhoutua.
Olento on vangittuna, kun pommitukset alkavat. Hän tuntee suurta rauhaa, koska tuntee tehneensä oikein vastustettuaan auktoriteettia ja on valmis poistumaan tästä inkarnaatiosta. Kukaan ei hallitse ikuisesti. Tulee muistaa, että jossakin on aina joku suurempi, vahvempi ja voimakkaampi. Viesti, jonka hän halusi välittää johtajille. Kaikki katoaa, pyyhitään pois ja jäljelle jää vain tomua avaruudessa.
Seuraavaksi tai hyvin pian hän pääsee kokeilemaan hallitsijan tai johtajan roolia, määränpää planeetta maa.”
