Asiakaskokemus ryhmäregressiosta – Mennyt elämä

Jaa somessa

”Saavuin kesäisen metsän halki kivitaloon, jossa puinen ovi ja metallinen pyöreä kahva. Talossa oli hämärää. Kädet olivat vaaleat, keskijäntevät, jaloissa valkoiset ohuet kankaat ja maanläheisiä sävyjä; vihreää, ruskeaa ja hieman valkoista kerroksittaisessa mekossa. Minulla oli tuuheat, aavistuksen kiharat hiukset.

Lapsuudenkotini oli kuin kartano. Perheeseen kuului äiti, isä, sisko ja veli. Tuli tunne kuin olisimme uusioperhe tai siskoni olisi jotenkin muuten osa perhettä. Hänen kanssaan oli haastavia hetkiä, kun hemmoteltu liikaa ja minä olin perheen outo, joka viihtyi /oli onnellinen perheen koiran kanssa ollessa. Tuli olo että olen ikään kuin ”vankina” = en saisi liikkua juuri kartanon ulkopuolelle.

Aikuisena olin tyytyväinen elämääni muutoin, vaan kotiarki kahden pienen lapsen kanssa lähes yksin uuvutti. Mies oli paljon töissä. Minä työskentelin torilla myyden käsitöitä ja muita, joita tehnyt itse. Se oli kohokohta nähdä kaikki iloiset ihmiset. Merkittävin kohtaaminen oli yhden iäkkään naisen kanssa, jota autoin jotenkin eräänä toripäivänä. Hän olikin yrttitietäjä ja sai minussa vahvistumaan nuoruuden taitoni/ymmärrykseni, jota perheeni koki outona/ei hyvänä asiana. Myöhemmin aloin tekemään yrttipurkkeihin rohtoja ym siellä samaisessa kivitalossa jossa olin alussa.

Perheen eripura /kahtiajako; kuin sen käsittelin siinä. Karjuen hylkäsimme toisemme. Tässä oli paljon riitoja ja kuinka sukulaisia kohdeltiin. Merkittävä tapahtuma oli läheisen kuolema (ei tarkentunut mutta tuntui mummon kuolemalta), jota oli edeltänyt tapahtuma mikä tuntui minussa suurena vihana; kuinka epäoikeudenmukaisesti tms edesmennyttä sukulaista oli kohdeltu jo ennen kuolemaansa pitkään. Kuoltuani, siirryttyäni toiseen ulottuvuuteen olin tyytyväinen ja osittain isosti helpottunut päästyä sieltä pois.

Tehtäväni oli ymmärtää ja hyväksyä eri luokkajaon kansalaisten toimintamalleja ja muuttaa toimintamalleja + saada jaettua tietoa /oppeja luonnon hyödyntämisestä.

Se kuinka tämän elämän ihmiset ja kokemukset ovat olleet paljon tuota samaa ja samalla oivalsin kuka todennäköisemmin unissa/meditaatio hetkissä näkemäni tummahiuksinen hahmo oli. Se oli tämä menneen elämäni veli, jonka kanssa olimme todella läheisiä. Sain koottua tästä ymmärrystä itselleni niin että olen todellakin oikeassa paikassa /tiellä nyt. Myös sisäisesti. Huikeaa kuinka paljon tämä sessio auttoi minua ymmärtämään elämääni ja kokemuksiani. Päällimmäisenä esteenä tai blokkina löytyi ymmärtämättömyys minua kohtaan (muilla) – minkä kanssa kamppaillut koko ikäni.”

Lisää kirjoituksia

Asiakaskokemus

Asiakaskokemus ryhmäregressiosta – Linnanpiika

Olin menneessä elämässäni köyhän pienen puisen talon vanhin lapsi. Äiti oli jotenkin pieni ja sairas ja hiljainen, kuin elävä kuollut, robotti. Isä oli vahva, pitkä,

Videot

Regressiovideo: Vuosisatainen sukuviha

Nuori mies on aatelisperheen vanhin poika, ja hänet vihitään nyt vanhojen, hallitsevien sukujen salaisiin tietoihin. Alueen asukkaista on kautta aikain kerätty ja kirjattu ylös tietoja,

Scroll to Top