Hannah Rohkea

Asiakaskokemus ryhmäregressiosta – Avaruushahmo

Jaa somessa

Olin eilen siinä ryhmäregressiossa ja aattelin ensin et eihän tästä voi edes puhua kenellekkään kun alkoi tuntumaan jo niin utopistiselta kokemukselta Mut sit aattelin et sä oot varmasti tottunu jo ihan kaikenlaisiin kokemuksiin ja pakko purkaa omia ajatuksia.

Mä mietiskelin siinä odotellessani regression alkua että mitä mä haluisin nähdä. Yks ajatus oli siinä kohtaa et miks pelkäsin pienenä niin paljon pimeää. Muistan lapsena kun meillä kasvoi vuorimäntyjä pihalla ja aina kotiin tullessa pimeässä pelkäsin sitä kohtaa niin paljon koska olin varma että siellä on joku.

Ajattelin myös että mulle näytetään se mitä mun täytyy nyt tietää. Tai mitä oon valmis ottamaan vastaan.

 

No, regressiossa olinkin avaruuushahmo. Kävelin tosi hassusti. Meitä tarkkailijoita oli ihan hirveesti. Monia tuhansia. Tarkkailin maan tilannetta ja ilmapiiri oli tosi levoton. Maassa oli käynnissä sota ja kävi hyvin selvästi ilmi että me tarkkailijat ei oltu ollenkaan tyytyväisiä tilanteeseen ja pelättiin tilanteen pahenevan entisestään. Ja sitte se tapahtu, iso pommi räjäytettiin maassa. Näin sen valtavan savun mikä siitä nousi. Ja sana hiroshima tuli.
Me tarkkailijat oltiin niin pettyneitä ja surullisia että näin kävi. Epäonnistuttiin maan suojeluksessa.

Kaikki kommunikointi tapahtui telepaattisesti ja me pidettiin kokousta mitä tehdä. Tulos oli selvä. Tämän ei anneta enää ikinä tapahtua ja maahan lähetetään valtava joukko väkeä apuun. Siis oikeesti valtava. Ja totuus on tuotava esille. Totuus ihan kaikesta. Tunnistin sieltä muutamia julkisesti esillä olevia henkilöitä, musta sinä olit kanssa yksi niistä. Ne näytettiin niin nopeana välähdyksenä.

Kommunikoin korkeimman johtajamme kanssa, tai ainakin yhden niistä. Se viisaus, rohkeus ja ystävällisyys mikä sieltä aliensilmistä välittyi oli huikeeta. En tunnistanut tätä hahmoa, mutta jäi tunne että tulen vielä tapaamaan hänet.

Niinpä me sitten menimme kapseleihin odottamaan jokainen omaa vuoroaan syntyä maahan.
Mulle näytettiin myös ne avaruusalukset jotka on suojaamassa maapalloa, niitä on myös ihan hirveesti. Tuhansia on sanana vähän.

Ja mulle myös kerrottiin että ne alienit on ollu täällä jo pitkään suojaamassa näiden valotyöntekijöiden matkaa. Siksi mä pelkäsin lapsena koska ne oli täällä vaikken niitä nähnyt. Yksi ongelma mikä tuli esille onkin kommunikointi näiden avaruusolioiden kanssa. Ihmiset pelästyy liikaa jos näkevät mutta ovat niin kiireisiä ja sulkeutuneita mieleltään etteivät pysty kuulemaan telepaattisesti. Kovasti ne yrittävät mutta joutuvat vielä odottamaan oikeaa aikaa.

Lisää kirjoituksia

Videot

Regressiovideo: Lesken uusi elämä

Nainen leipoo perheelleen. Hän pitää siitä. Lapset ovat kouluikäisiä, mies on merikapteeni. Heidän perheessään vallitsee ilo. Lapset ovat kasvaneet isoiksi ja muuttamassa pois kotoa. Mies